Draama ja teatteri? Teatteri ja draama?

Suppeimmista suppein historiakatsaus
​Suomalaisen kouluteatterin voidaan katsoa alkaneen 1600-luvulla Turun katedraalikoulussa, kun opiskelijat esittivät latinankielisiä näytelmiä uskonoppineiden valvovan silmän alla. 1800-luvun lopulla kansakoulujen kuusijuhlissa näytelmät olivat tavanomainen ohjelmanumero. Topeliuksen lastennäytelmiä oli tarkoitus leikkiä koulussa. Oppikoululaiset nuoret kokoontuivat omaehtoisesti tekemään teatteria koulun yhteydessä. Peruskoulun perustamisen aikaan 1970-luvulla kouluteatterin muodonmuutos liittyi uuteen brittiläiseen virtaukseen, joka painotti itseilmaisua ja luovaa toimintaa. Paradigma kääntyi teatteritaiteen esityksellisyydestä, näytelmien valmistamisesta ja lopputuotokseen keskittymisestä luovaan prosessiin - opiskelijan persoonallisen kasvun ja yhteisön luovan prosessin merkityksen korostamiseen. Samaan aikaan lapsille ja nuorille suunnatun ohjelmiston määrä lisääntyi ammattiteattereissa. Laitosteattereiden satunäytelmien rinnalle lasten- ja nuortenteatterien ohjelmistoon tuli ryhmäteattereiden yhteiskuntakriittisiä teoksia. 70-luvulla kulttuuridemokratian ihanteen siivittämänä perustettiin myös FIDEA ja sen nimi oli uuden aallon mukaisesti Koulujen luovan toiminnan yhdistys ry.

Entä teatterin ja draaman aineenopettajakoulutus?
Vuonna 1990 Jyväskylän yliopisto aloitti peruskoulun luokanopettajille suunnatun pätevöitymiskoulutuksen ilmaisutaidon opettajaksi. Sittemmin ilmaisutaito muuttui draamakasvatukseksi, jota ei edelleenkään ole tarjolla pääaineopintoina. Se tarkoittaa, että draamaopettajilla on ensisijaisesti jonkun toisen oppiaineen opettajan kelpoisuus. Nykyään avoimet yliopistot tarjoavat draamakasvatuksen pätevöitymiskoulutusta säännöllisesti ja jopa runsaasti. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa alkoi teatteriopettajien maisteriohjelma vuonna 1997. Edelleenkään Taideyliopisto - tai muutkaan yliopistot - ei tarjoa alempaa korkeakoulututkintoa teatteripedagogiikassa kuten tarjolla on musiikkikasvatusta ja kuvataidekasvatusta. Teatteripedagogiikan alemmasta korkeakoulututkinnosta vastaa Turun ammattikorkeakoulun teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutusohjelma ja Yrkeshögskolan Novia ruotsinkielisenä koulutuksena scenkonstpedagog Vaasassa.

Sellainen on historiamme ja nykytilanteemme pähkinänkuoressa. Entä tulevaisuudessa?

Nyt ja tulevaisuudessa…
Teatteri- ja draamataiteen opetuksen historian vaikutukset nykyhetkeen ovat selvästi tunnistettavia. Puhumme edelleen oppiaineista ilmaisutaito, draama, teatteri-ilmaisu ja teatteri. Kuten tästäkin tekstistä voi päätellä, käytän itse yhdistelmänimeä teatteri ja draama, jolloin kärkenä on teatteritaide vahvistamassa oppiaineen alkuperää.(1) Oppiainekoodi voi olla IT, DT, TEA, TEI, TD tai jokin muu kryptinen kirjainyhdistelmä ja palkkakuitissa on todennäköisesti koodi IT lyhenteenä ilmaisutaidosta. Monet opettajat pohtivat, tulisiko teatterin ja draaman olla itsenäinen taideaine soveltavana oppiaineena vai olisiko sen selviytymismahdollisuudet paremmat osana äidinkieltä ja kirjallisuutta. Tätä pohdintaa lähestyn kurkkaamalla tulevaisuuteen: Minkälaisena näen teatterin ja draaman opetuksen tilan viiden tai ehkä kymmenen vuoden kuluttua?
​

• Teatteri ja draama on itsenäinen taide- ja taitoaine.
• Teatterille ja draamalle on valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet peruskouluun ja lukioon.
• Teatteria ja draamaa on koko peruskoulun ajan vähintään yksi tunti viikossa ja valinnaisaineena 1-2 tuntia viikossa. Lukiossa teatteria ja draamaa on ”maistiaisena” kaikille ja valinnaisena vähintään teatterin lukiodiplomin edellyttämä määrä. Vähimmäismäärä on nykyisen kolmen kurssin sijaan viisi (ensi syksynä voimaan astuvan lukion opetussuunnitelman mukaan vähimmäisopintomäärä olisi 10 opintopistettä).
• Teatteri- ja draamapedagogiikkaa voi opiskella pääaineena myös kandidaatin tutkinto-ohjelmassa.

Tartutaan listan ensimmäiseen kohtaan
​Aloitetaan siitä, missä jokainen teatteri- ja draamaopettaja voi vaikuttaa. Se on tuo listan ensimmäinen kohta: Sijoitetaan teatteri ja draama itsenäiseksi aineeksi ja erilleen äidinkielestä ja kirjallisuudesta koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa ja vakiinnutetaan oppiaineen nimi. Siitä on hyötyä, mutta myös ilmiselvää haittaa:

Teatteri ja draama itsenäisenä aineena

​+ Vahvistaa oppiaineen statusta erillisenä taito- ja taideaineena
+ Opettajalla tulee olla asetuksen mukainen teatteri- tai draamaopettajan kelpoisuus, mikä selkein keino opetuksen laadun varmistamiseksi (ks. asetus: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980986)
+ Opetuksen sisältö on määriteltävissä teatterin ja draaman tavoitteista ja tehtävistä, sekä lukiossa teatteridiplomin suorittamisen edellytyksistä
- Palkkaus määräytyy oppiaineen ’muut’ mukaan eli palkka on merkittävästi pienempi kuin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajilla tai muilla taideopettajilla, ellei rehtori katso tarpeelliseksi tasoittaa palkkaa käytettävissään olevin keinoin

Teatteri ja draama osana äidinkieltä ja kirjallisuutta
- Teatteri ja draama ei profiloidu itsenäisenä taito- ja taideaineena vaan tukiaineena ja menetelmänä osana äidinkieltä ja kirjallisuutta
- Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja tulkitaan päteväksi opettamaan teatteria ja draamaa siinäkin tapauksessa, että hänellä ei ole lainkaan alan opintoja
- Teatteri- ja draamaopettaja katsotaan epäpäteväksi opettamaan teatteria ja draamaa jos hänellä ei ole äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan kelpoisuutta
- Sisältö rajautuu ja määrittyy äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelman tavoitteista ja tehtävistä.
​+ Palkkaus määräytyy äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan opetusvelvollisuuden mukaan ja on huomattavasti parempi kuin jos teatteri ja draama on kirjattu itsenäiseksi oppiaineeksi koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa

---

Eikö niin, että tahtoisimme plussat molemmista. Tilanne ajaa monet alemmalla opetusvelvollisuudella työskentelevät käymään eettistä kamppailua itsensä kanssa: ”Kun on tuo asuntolaina, autolaina, lasten harrastukset… minulla ei ole varaa palkan alentamiseen.” Heillä, jotka työskentelevät korkeamman tai korkeimman opetusvelvollisuuden mukaan, ei ole mitään taloudellista menetettävää, joten heidän toive tietenkin on, että ammattikunta osoittaa keskinäistä solidaarisuutta.

Tähän palkkaukselliseen eriarvoisuuteen on yritetty saada muutosta vuodesta 2012 lähtien. Valitettavasti OAJ:n ja Kuntatyönantajien välisissä työehtosopimusneuvotteluissa ei vielä ole löydetty ratkaisua. Tahot ovat keskustelleet tästä ja keskustelu jatkuu. Tavoite on yhdenmukaistaa opetusvelvollisuus taideaineiden välillä eli että teatteri- ja draamaopettajien ja tanssinopettajien opetusvelvollisuus olisi sama kuin musiikin ja kuvataiteen opettajilla. (2) Esimerkiksi kielten opetusvelvollisuus on sama riippumatta siitä, onko kieli valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa vai ei. Samaa periaatetta käyttäen tulisi taideaineiden opetusvelvollisuus yhdenmukaistaa ja tasavertaistaa. Olemme marginaalisen pieni aineenopettajien ryhmä ja olemme järjestäytyneet hajanaisesti. Äänemme volyymi on siksi pieni. ​

Listan toinen kohta
Kun olemme irrottautuneet määrätietoisesti ja kautta Suomenmaan muista oppiaineista, tarvitsemme opetussuunnitelman, joka loisi taide- ja taitoaineellemme kokonaisnäkemyksen ja selkeät muista oppiaineista erottuvat tunnuspiirteet (kuten roolissa toimiminen ja fiktiivinen tilanne, esteettisen kahdentumisen käsite) (3). Vaikka teatteri- ja draamaopettajat tietävät ja taitavat, mitä, miten ja miksi opettavat teatteria ja draamaa, muut eivät tiedä. Oppiaineemme tunnistettavuus kärsii opetussuunnitelmien hajanaisuudesta ja hajanaisuuden aiheuttamasta linjattomuudesta.
​
Listan kolmas ja neljäs kohta
Voisimme ottaa aktiivisemman roolin koulutuspoliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kukaan muu ei voi puolestamme avata päättäjille ja johtajille, miten teatterin ja draaman oppiaine vaalii ihmisoikeuksien ja demokratian syvällistä oppimista ja konkreettisemmin esimerkiksi ennaltaehkäisee kiusaamista tunnetaitojen harjaantumisen myötä. Kyllä se on meidän tehtävä kertoa, että teatterin ja draaman opiskelu edistää sellaista yleissivistystä, johon kuuluu empaattinen sivistys. ”Ilman tunteita ja empatiaa järki on hukassa”, toteavat Elisa Aaltola ja Sami Keto kirjassaan Empatia-myötäelämisen tiede.

​Tulkaa mukaan FIDEAan ja tehdään tämä yhdessä teatteri- ja draamaopettajien maksimaalisella volyymilla. Liity jäseneksi ja osallistu seuraavaan vuosikokoukseen 28.11.2020. Se järjestetään etänä. Jos olet kiinnostunut hallitustyöskentelystä tai FIDEA-lehden kehittämisestä lehden toimituskunnassa, ilmianna itsesi.

Linkit:
(1) Someron lukion opetussuunnitelmassa kiteytyy draaman oppiaineen suhde teatteritaiteeseen: ”Draama on taideaine, jonka lähtökohta on teatteritaiteessa.” (s.165)
​(2) Taideyliopiston lausunto 2018
(3) Ks. Australian teatteri ja draama -opetussuunnitelma